Usein kysyttyä
Korvataanko talletukseni talletussuojarahastosta?
Suomessa toimiluvan saaneet talletuspankit kuuluvat Talletussuojarahastoon. Tallettajien tilisaamiset korvataan pankin maksukyvyttömyystilanteessa Talletussuojarahastosta 50.000 euroon saakka. Talletusten tai tilien lukumäärästä riippumatta tallettajan talletukset yhdessä pankissa korvataan 50.000 euroon asti. Jos tallettajalla on varoja yhteisomistuksessa olevalla tilillä, jaetaan tili laskennallisesti yhteisomistajien kesken tasan, jollei toisin näytetä, ja suojaa annetaan jokaisen omalle osuudelle henkilökohtaisesti. Esim. jos kahdella tallettajalla on pankissa ainoastaan yhteinen tili, se saa talletussuojaa 100.000 euroon asti (50.000 euroa per tallettaja). Jos samalla tallettajalla on talletuksia eri pankeissa, talletussuoja on pankkikohtainen (50.000 euroa / pankki). OP-yhteenliittymään kuuluvat pankit (Osuuspankkikeskus Osk:n jäsenpankit) lasketaan kuitenkin yhdeksi pankiksi korvausta suoritettaessa. Lisäksi talletussuoja kattaa oman asunnon kaupasta saadut varat täysimääräisesti kuuden kuukauden ajan, jos varat sijoitetaan oman asunnon ostoon.
Talletussuojarahaston maksuvelvollisuus voi tulla kysymykseen vain silloin, kun talletuspankki ei itse kykene maksamaan tallettajalle erääntyneitä ja riidattomia talletussaatavia ja Rahoitustarkastus on todennut pankin pysyvästi maksukyvyttömäksi. Rahoitustarkastuksen on pankin maksuongelmista tiedon saatuaan tehtävä 21 päivän kuluessa päätös siitä, että Talletussuojarahasto on maksuvelvollinen. Rahaston on maksettava tallettajan saatava 3 kuukaudessa Rahoitustarkastuksen päätöksestä. Maksuaikaa voidaan painavista syitä jatkaa kolme eri kertaa, kuitenkin yhteensä enintään 9 kuukautta.
Suomessa toimivien ulkomaisten pankkien sivukonttorit
Suomessa toimivan ulkomaisen pankin sivukonttorin talletukset kuuluvat sen valtion suojajärjestelmän piiriin, mistä pankki on kotoisin. Siten esimerkiksi Handelsbanken kuuluu Ruotsin talletussuojarahastoon. Ulkomaisten pankkien sivukonttorit on listattu Rahoitustarkastuksen sivuilla: ulkomaisten luottolaitosten sivukonttorit.
Suomalaiseen talletussuojarahastoon kuuluvat pankit
Tällä hetkellä (8.10.2008) suomalaisen talletussuojan piirissä ovat OP-yhteenliittymään kuuluvat talletuspankit, paikallisosuuspankit, säästöpankit ja säästöpankkiosakeyhtiöt, joita ovat Aktia Sparbank Ab, Helmi Säästöpankki, Nooa Säästöpankki ja Skärgårdsbanken Ab.
Suomalaisen talletussuojan piirissä ovat lisäksi seuraavat suomalaiset pankit:
eQ Pankki Oy
Evli Pankki Oyj
Glitnir Pankki Oy
Nordea Pankki Suomi Oyj
S-Pankki Oy
Sampo Pankki Oyj
SEB Gyllenberg Private Bank Ab
Suomen Asuntohypopankki Oy
Tapiola Pankki Oy
Ålandsbanken Abp
Kaupthingilla on Suomessa islantilaisen emopankin sivukonttori, jolle on myönnetty lisäsuoja Suomen talletussuojarahastosta, joten suoja vastaa suomalaisten pankkien talletussuojaa. Kaupthing on hakenut lisäsuojan laajennusta 50.000 euroon ja asian käsittely on tällä hetkellä (8.10.2008) kesken.
Danske Bank AS on ilmoittanut aikeistaan sulauttaa Sampo Pankki Oyj:n toiminnot emoyhtiöön, jolloin Sampo Pankki toimisi Suomessa sivukonttorina ja kuuluisi Tanskan talletussuojarahastoon. Sulautumista ei kuitenkaan ole ainakaan vielä toteutettu.
Lisätietoja talletussuojasta löytyy Talletussuojarahaston www-sivulta.
Takaisin sivun alkuun
Korttini varastettiin ja sitä käytettiin luvatta. Onko pankki korvausvelvollinen?
Korttisopimuksen tekemällä kortinhaltija sitoutuu noudattamaan korttiehtoja, joiden mukaan korttia ja tunnuslukua tulee säilyttää huolellisesti. Korttia ja tunnuslukua tulee säilyttää erillään niin, ettei niitä voida yhdistää toisiinsa.
Kortin tai tunnusluvun säilyttäminen siten, että ne joutuvat ulkopuolisen haltuun ja tietoon, aiheuttaa kortinhaltijalle vastuun vahingon korvaamisesta katoamisilmoituksen tekemiseen asti, eikä pankilla ole siten korvausvelvollisuutta. Kortinhaltijalla ei kuitenkaan ole vahingonvastuuta, jos hän voi osoittaa, että kortin ja tunnusluvun joutuminen sivulliselle johtuu tapahtumasta, jota ei voida kohtuudella hänen syykseen lukea. Tässä arvioinnissa voidaan huomioida muun muassa automaattinoston aikana vallinneet olosuhteet, kuten automaatin sijainti, näppäilytapahtuman näkösuojaus jne.
Kuluttajariitalautakunta (aikaisemmin kuluttajavalituslautakunta) on ottanut sen kannan, että jos tunnuslukua on käytetty oikeudettomiin toimiin hyvin pian kortin anastuksen jälkeen, on erittäin todennäköistä, että anastaja on saanut kortin tunnusluvun käyttöönsä anastuksen yhteydessä. Kuluttajariitalautakunta on edelleen katsonut, että jollei mitään päinvastaista ei ole esitetty, kortin tunnuslukua ei ole säilytetty huolellisesti korttiehdoissa edellytetyllä tavalla.
Huolimattomuutta arvioidaan aina tapauskohtaisesti, mutta Kuluttajariitalautakunta on antanut useita päätöksiä asiassa. Esimerkiksi kortin ja tunnusluvun säilyttäminen julkiselle paikalle pysäköidyssä autossa on katsottu olevan huolimatonta, kun on ollut yleisessä tiedossa, että autoihin on usein murtauduttu alueella. Toisaalta kortin ja tunnusluvun säilyttäminen kotona eri huoneissa on katsottu olevan vain vähäistä huolimattomuutta, jolloin kortinhaltija ei vastaa vahingosta. Jos kortti ja tunnusluku ovat olleet samalla hyllyllä, niitä on katsottu säilytetyn huolimattomasti, jolloin pankki ei vastaa aiheutuneesta vahingosta.
Takaisin sivun alkuun
Mitä ovat peruspankkipalvelut?
Peruspankkipalveluiksi on laissa lueteltu talletustilin avaaminen, tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntäminen sekä maksujenvälitystä koskevan toimeksiannon hoitaminen. Tilin käyttöön tarkoitetulla välineellä tarkoitettiin aikaisemmin automaattikorttia, mutta monet pankit ovat korvanneet sen Visa Electron -kortilla. Verkkopankkitunnuksia ei ole katsottu peruspankkipalveluiksi.
Käytännössä peruspankkipalveluilla tarkoitetaan sitä, että luonnollinen henkilö voi avata tilin pankissa, saada sen käyttöön kortin ja käyttää tiliä maksujenvälitykseen. Tämä ei koske yrityksiä eikä yhteisöjä, vaikka niiden puolesta toimiikin luonnollinen henkilö. Pankilla ei ole velvollisuutta tarjota kyseisiä palveluita, jos asiakas saa peruspankkipalveluita jo toisesta pankista tai kieltäytymiseen on muu painava peruste.
Laissa peruspankkipalvelut on säädetty sellaisiksi pankin palveluiksi, joiden tarjoamisesta ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle henkilölle pankki voi kieltäytyä vain painavasta perusteesta. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta. Kieltäytymisen peruste on ilmoitettava asiakkaalle. Pankit voivat periä peruspankkipalveluista hinnastonsa mukaisen maksun.
Takaisin sivun alkuun
Mitä tulee ottaa huomioon hoidettaessa kuolinpesän pankkiasioita?
Kun henkilö kuolee, siirtyy hänen jäämistöstä ja pankkiasioistaan huolehtiminen kuolinpesälle. Vainajan omaisuudesta voi määrätä vain pesän osakkaat yhdessä, kunnes perinnönjako on suoritettu. Kuolinpesän hoidosta, hallinnasta ja selvityksestä johtuvien kustannusten maksamiseen ei kuitenkaan tarvita kaikkien osakkaiden suostumusta, koska maksu suoritetaan kuolinpesän hyväksi.
Tilien käyttöoikeudet yleensä lakkautetaan, kun pankki saa tiedon kuolemantapauksesta, joten osakkaiden edun mukaista on ilmoittaa pankille kuolemantapauksesta viipymättä, jotta kukaan ei pääse käyttöoikeuden nojalla käyttämään vainajan tilejä. Tilin omistajaksi merkitään kuolinpesä.
Tietojen saaminen vainajan pankkiasioista
Jokaisella kuolinpesän osakkaista on yksinkin oikeus saada tietoja vainajan pankkiasioiden kuolinpäivän tilanteesta ja kuolinpäivän jälkeisistä pankkiasioista. Vainajan kuolinpäivää edeltävistä pankkitapahtumista on oikeus saada tietoja ainoastaan kuolinpesän osakkailla yhdessä tai tuomioistuimen määräämällä pesänselvittäjällä. Pankilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, erityisistä syistä antaa tietoja vainajan kuolinpäivää edeltävistä pankkitapahtumista yhdellekin pesän osakkaalle, mikäli pesänselvittäjän hankkiminen aiheuttaisi pesän varat huomioon ottaen kohtuuttomia kustannuksia. Erityinen syy voi olla esimerkiksi epäily asiattomista nostoista tai pesän osakkaan tavoittamattomuus.
Tilin yhteisomistus
Jos vainajalla on ollut yhteisomistus tiliin toisen henkilön kanssa, tulee kuolinpesä vainajan tilaan tilin toiseksi omistajaksi. Jos molemmilla tilinomistajilla on ollut itsenäisesti käyttöoikeus tileihin, on kuoleman jälkeen kuolinpesällä ja toisella tilinomistajalla kummallakin oikeus erikseen käyttää tilejä. Jos vainajalla ja eloonjääneellä tilinomistajalla on ollut tileihin käyttöoikeus vain yhdessä, on kuoleman jälkeen kuolinpesällä ja eloonjääneellä tilinomistajalla oikeus vain yhdessä käyttää tilejä. Tilien käyttöön ja lopettamiseen tarvitaan kaikkien tilinomistajien suostumus.
Vainajan elinaikanaan tekemät sopimukset ja laskujen maksaminen
Vainajan elinaikanaan tekemät sopimukset sitovat kuolinpesää. Lain mukaan kuolinpesä tulee vainajan tilalle ja sopimusten mukaiset oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät kuolinpesälle. Pankkiasioissa tällaisia sopimuksia ovat mm. tilisopimukset, velka- ja vastuusitoumukset sekä tallelokeron vuokrasopimus.
Vainajan tekemät maksuliikennesopimukset, kuten automaattisen maksupalvelun sopimukset, pysyvät edelleen voimassa. Tämä menettely on käytännössä yleensä asianmukainen ja monien maksujen, kuten esimerkiksi puhelin-, sähkö- tai vuokramaksujen, voi katsoa menevän kuolinpesän hyväksi. Maksupalvelusopimukset kuitenkin lopetetaan, mikäli yksikin kuolinpesän osakkaista niin haluaa. Ennen kuin vaatimus maksupalvelusopimuksen irtisanomisesta on esitetty, vainajan tililtä on voitu suorittaa automaattisen maksupalvelun kautta maksuja ja tilille on voinut tulla suorituksia, jotka myöhemmin osoittautuvat perusteettomiksi. Ilman osakkaiden suostumusta veloitetut maksut on palautettava vainajan tilille. Toisaalta kuolinpesä voi olla velvollinen palauttamaan pesän tilille tulleita aiheettomia suorituksia, esimerkiksi kuoleman jälkeen maksetun eläkkeen.
Hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesänselvitysvelat maksetaan kuolinpesän varoista ennen kuin muita velkoja ryhdytään maksamaan. Kuukauden pituisena rauhoitusaikana perunkirjoituksen jälkeen pesästä saa maksaa vainajan velkaa vain, jollei se aiheuta vahinkoa muille velkojille. Pankin ja muiden velkojien saamiset ja niiden etuoikeus ja mahdolliset kuittausoikeudet ratkaistaan pesänselvityksessä.
Pankkiasioiden hoitoon vaaditut dokumentit
Kuolinpesän pankkiasioiden hoitoon tarvitaan seuraavat dokumentit:
- vainajan täydellinen sukuselvitys
- perukirja ja mahdollinen testamentti tai vaihtoehtoisesti perukirjan jäljennös, jossa on maistraatin todistus siitä, että pesän osakkaat on merkitty oikein perukirjaan
- valtakirjat niiltä pesän osakkailta, jotka eivät ole paikalla henkilökohtaisesti.
Näiden lisäksi pitää olla tieto vainajan tileistä. Pankkisalaisuudesta johtuen ei voida pitää rekisteriä, jossa olisi tieto kaikista tileistä ja niiden omistajista.
Takaisin sivun alkuun
Miksi pankki vaatii perukirjaa kuolinpesän pankkiasioiden hoitamiseen?
Pankki voi sallia tilin käytön vain sen käyttöön oikeutetulle. Kuolinpesän tilin käyttöoikeus kuuluu yhteisesti pesän osakkaille, joita ovat perilliset, eloonjäänyt puoliso (mikäli jommallakummalla oli avio-oikeus toisen omaisuuteen) sekä yleistestamentinsaajat. Perukirjan tietoja tarvitaan sen selvittämiseksi, ketkä ovat kuolinpesän osakkaina oikeutettuja määräämään pesän varallisuudesta. Myös tieto erityistestamentista on olennainen pankin kannalta, koska testamentti voi kohdistua esimerkiksi tilillä oleviin varoihin tai arvo-osuuksiin. Koska perukirjaan on merkittävä tieto testamentista tai sen puuttumisesta, on perukirjan esittäminen ainoa tapa luotettavasti selvittää testamentin olemassaolo. Osakkaat selvitetään katkeamattoman sukuselvityksen, perukirjan ja testamenttien sekä mahdollisten avioehtosopimusten ja perillisasemaa koskevien asiakirjojen avulla.
Perukirja kuuluu pesänselvitysaineistoon sen vuoksi, että se on pesän ilmoittaneen henkilön valaehtoisesti allekirjoittama. Tällä ilmoituksella hän vahvistaa, että kaikki aineisto on esitetty eikä mitään, esimerkiksi tietoa testamentista, ole jätetty pois. On siis katsottu, että vaatimalla perukirjan pankki on täyttänyt huolellisuusvelvoitteensa osakkaita selvitettäessä. Nostettaessa varoja kuolinpesän tililtä perukirjasta tarkistetaan, että kaikki pesän osakkaat ovat oikeustoimessa edustettuina. Sama koskee kuolinpesän pankkiasiointia yleensä.
Pankki ei aina välttämättä tarvitse kaikkia perukirjan tietoja, esimerkiksi lesken varallisuusasemasta, mutta pesää hoitavien henkilöiden on itse vaikea arvioida, mikä osa on pankille tarpeen ja mikä ei. Pankki on vastuussa riittävien selvitysten hankkimisesta, joten käytännössä koko perukirja tarvitaan. Jos perukirjasta toimitettaisiin vain osa, pankin olisi mahdotonta päätellä, mitä osia perukirjasta on jätetty toimittamatta ja olisiko tieto ollut merkityksellinen pankin velvollisuuksien kannalta. Pankki on myös velvollinen arkistoimaan jäljennöksen perukirjasta, jotta se pystyy myöhemmin osoittamaan täyttäneensä huolellisuusvelvoitteensa ja esittämään ne tiedot, joiden perusteella se on toiminut.
Pankki voi tarvita perukirjan tietoja myös muissa tilanteissa. Tällaisia ovat mm. kuolinpesän omaisuuden panttaus, asuntokauppa, saatavien perintä, uuden tilin avaaminen. Tapauskohtaisesti pankeissa voidaan hyväksyä myös esimerkiksi sellaiset perukirjat, joista on peitetty vainajan ja lesken varallisuutta ja velkoja koskevat tiedot tai ainoastaan lesken varallisuutta ja velkoja koskevat tiedot. Perukirjoja käsitellään pankeissa hienotunteisesti ja luottamuksellisesti, eikä niissä olevia tietoja hyödynnetä missään muussa tarkoituksessa kuin oikeudenomistajien selvittämisessä. Asiakasta suojaa luottolaitoslain mukainen pankkisalaisuus, josta on säädetty rikos- ja vahingonkorvausoikeudelliset seuraamukset.
Alkuperäisen perukirjan ja sukuselvityksen sijasta pankille riittää yleensä maistraatin oikeaksi vahvistama perukirjan kopio.
Takaisin sivun alkuun
Kenellä on oikeus käyttää alaikäisen lapsen tiliä?
Alle 15-vuotias:
Alle 15-vuotiaan puolesta oikeustoimia tekevät hänen edunvalvojansa, yleensä hänen vanhemmat, sekä edustavat yhdessä häntä. Tilin voivat avata ja lopettaa vain edunvalvojat yhdessä.
Tilinkäytöstä sopiminen kuuluu edunvalvojille yhdessä. He voivat yhdessä pankin kanssa sopia, että tiliä saa käyttää esimerkiksi kumpikin edunvalvojista erikseen, alaikäinen tai muu henkilö yksin. Jos tilinkäytöstä ei sovita erikseen, tiliä voivat käyttää vain edunvalvojat yhdessä. Edunvalvojien antama tilinkäyttöoikeus on aina peruutettavissa, myös yksin toisen edunvalvojan pyynnöstä. Jos tilinkäyttöoikeus peruutetaan, voivat tiliä käyttää vain molemmat edunvalvojat yhdessä.
Tilinkäyttövälineistä, kuten korteista ja verkkopankkipalveluista, sopiminen edellyttää molempien edunvalvojien suostumusta.
Edunvalvojien tilinkäyttöoikeudet lakkaavat, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Sama koskee muille henkilöille annettuja tilinkäyttöoikeuksia, jotka edunvalvojat ovat antaneet.
15–17-vuotias:
Pääsääntöisesti 15–17-vuotiaan varoista määrätään samoin kuten alle 15-vuotiaan varoista. Poikkeuksena ovat 15 vuotta täyttäneen omalla työllään ansaituista varoista ja niiden sijaan tulleesta omaisuudesta. Sama koskee hänelle maksettuja tukia, kuten opintotukea. Näistä varoista 15 vuotta täyttänyt saa määrätä itse, kuten avaamalla tilin tai saada sen käyttöä varten pankkikortin.
Jos alaikäisen nimiin halutaan tallettaa sekä sellaisia varoja, joiden käytöstä hänellä ei ole oikeutta määrätä, että varoja, joiden käytöstä hänellä on oikeus määrätä, kumpaakin tarkoitusta varten on suositeltavaa avata erillinen tili.
Takaisin sivun alkuun
Miksi pankki ei myönnä minulle lainaa?
Pankkien ja muiden luottolaitosten luotonanto on niiden itsenäisesti harjoittamaa liiketoimintaa. Pankeilla, kuten muillakin yrityksillä, on sopimusvapaus, joten ne voivat vapaasti päättää kenen kanssa ja millä ehdoilla he sopimuksia solmivat. Näin ollen luottolaitoksella on oikeus valita kenen kanssa se ryhtyy sopimussuhteeseen eikä se ole velvollinen myöntämään luottoa, ellei se ole luoton myöntämiseen nimenomaisessa tapauksessa erikseen sitoutunut.
Kielteistä päätöstä luottohakemukseen ei tarvitse perustella. Jos luoton epääminen kuitenkin johtuu asiakkaan luottohäiriöistä, luottotietojen käytöstä päätöksenteossa ja käytetystä rekisteristä on ilmoitettava asiakkaalle.
Luottolaitoksen tulee noudattaa luottosuhteessa vastuullisuutta ja ottaa huomioon miten asiakas voi selvitä luoton takaisinmaksusta. Viime kädessä kuitenkin asiakas vastaa itse sitoumuksistaan ja siitä, että laina tulee maksetuksi takaisin.
Luotonantaja voi itse päättää mitä vakuuksia se hyväksyy ja miten se arvioi niiden vakuusarvon. Pankin ei tulisi myöntää lainaa kattavien vakuuksien perusteella, jos se tietää lainanhakijan olevan maksukyvytön.
Edellä mainittu koskee kaikenlaisia luottoja, kuten asunto- ja kulutusluottoja sekä luottokorttia.
Takaisin sivun alkuun |