|
Pankkialan Asiakasneuvontatoimisto Pankkialan Asiakasneuvontatoimiston esimerkkitapauksia |
|
|
|
Pankkialan Asiakasneuvontatoimistoon on vajaan kymmenen toimintavuoden aikana tullut noin 18.000 yhteydenottoa. Vajaassa 10 prosentissa asioista neuvontatoimisto on ryhtynyt selvittämään asiaa ja pyytänyt myös pankin näkemystä. Osa tapauksista on ollut myös neuvontatoimiston toimikunnan käsiteltävänä. Asiakasta ja pankkia kuultuaan neuvontatoimisto on antanut asiakkaalle kirjallisen vastauksen, joka on lähetetty myös pankille tiedoksi. Tähän mennessä annettujen kirjallisten vastausten määrä on noin 1.000. Neuvontatoimisto julkaisee jatkossa kotisivuillaan tiivistelmiä tapauksista, joissa asiakkaalle on annettu kirjallinen vastaus.
I Tilinkäyttö ja maksaminen
II Luottoasiat
III Säästäminen 1. Pankkiasioiden hoitaminen valtakirjalla (14.2.2006) 1. Alaikäisen tilin muutokset ja kortin myöntäminen (24.10.2005) 15-vuotiaalla lapsella oli ollut vanhastaan pankissa säästötili, jossa oli säästökirja ja ehto, että äiti yksin sai käyttää tiliä. Lapsen käydessä pankissa nostamassa käteistä, hänen säästötilinsä muutettiin käyttötiliksi ja tiliin liitettiin Visa Electron -kortti. Tilillä oli ollut lapsen omia kesäansioita sekä varoja, jotka eivät olleet tarkoitettu lapsen käytettäväksi. Äiti ei voinut hyväksyä, että vanhaa tiliä oli muokattu ilman huoltajan suostumusta. Kysymys alaikäisen oikeudesta muuttaa tilinsä käyttöoikeuksia. Pankin konttori oli alkuun vastauksessaan todennut, että alaikäisellä oli oikeus itse määrätä mm. niistä ansioista, jotka hän oli työllään ansainnut, mikä edellytti mahdollisuutta oman tilin avaamiseen ja kortin myöntämiseen. Pankin mukaan säästökirjalla ei ollut nykyisin mahdollista käyttää tiliä, eikä siihen voinut liittää ehtoja. Säästötili oli muutettu käyttötiliksi, koska korttia käytettäessä käyttötili tuli asiakkaalle huomattavasti edullisemmaksi pienestä korkoerosta huolimatta. Neuvontatoimisto totesi, että alaikäisen tilimuodon muuttamiseen ja maksuvälineen liittämiseen tiliin olisi tarvittu edunvalvojan suostumus. Mikäli tapahtuneesta olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa, pankin mahdollinen korvausvelvollisuus olisi tullut harkittavaksi normaalien vahingonkorvausperiaatteiden mukaisesti. Pankki pahoitteli tapahtunutta ja palautti lapsen pankkipalvelun ennalleen. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 2. Ulkomaan shekin lunastus – katteeton shekki (2.12.2005) Yrityksen edustaja oli toimittanut shekin lunastettavaksi pankkiin, mutta lunastuksesta ei ollut tehty sopimusta yrityksen ja pankin välillä. Shekin määrä oli siirretty katteena yrityksen tilille, mutta myöhemmin shekki oli osoittautunut katteettomaksi ja pankki oli veloittanut varat takaisin yrityksen tililtä. Kysymys katteettoman shekin lunastuksesta. Neuvontatoimisto totesi, että ulkomaanshekin yleisten lunastusehtojen mukaan lunastavalla pankilla on oikeus veloittaa shekin esittäjän tiliä, jos maksava pankki ei maksa shekin määrää tai jälkeenpäin veloittaa jo maksamansa katteen takaisin. Neuvontatoimisto ei pitänyt suositeltavana menettelyä, jossa ulkomaanshekki lunastetaan ilman erillistä toimeksiantosopimusta. Neuvontatoimiston näkemyksen mukaan olisi toivottavaa, että pankki esittäisi asiakkaalle ne vaihtoehdot, joilla shekin aitoutta ja katetta voitaisiin varmistaa ja muistuttaisi pankin oikeudesta sopimusehtojen mukaan periä varat takaisin. Asiakkaalla ja pankilla oli kuitenkin eri näkemys siitä oliko pankki kertonut yrityksen edustajalle kyseisten ehtojen sisältöä ja muita shekin lunastamiseen liittyviä menettelyjä. Neuvontatoimiston toimivaltaan ei kuulu riitaisten asioiden ratkaiseminen eikä neuvontatoimisto voi selvittää asioita kuulemalla todistajia. Tämän vuoksi asian käsittelyä neuvontatoimistossa ei voitu enää jatkaa.Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 3. Laskuautomaatin toimimattomuus (22.2.2006) Pankin konttorin laskunmaksuautomaatti oli ollut toistuvasti ilkivallan vuoksi pois käytöstä. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin pitäisi korvata asiakkaille syntyvät ylimääräiset kulut heidän joutuessaan käyttämään vaihtoehtoisia keinoja tai automaatteja laskujensa maksuun. Kysymys pankin vahingonkorvausvelvollisuudesta laskunmaksuautomaatin häiriötilanteissa. Neuvontatoimisto piti pankin menettelyä häiriötilanteissa sallia laskujen maksut pankin tiskillä ilman ylimääräisiä kuluja asianmukaisena ja hyvänä asiakaspalveluna ja totesi, ettei neuvontatoimistolla ole toimivaltaa ratkaista vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä. Neuvontatoimisto totesi kuitenkin vielä lopuksi, että vastaavien tilanteiden varalle ja pankin omaksuman käytännön vuoksi olisi hyvä, mikäli jossakin automaatin läheisyydessä olisi toimintaohjeet asiakkaille ja tietoa siitä, kuinka automaatilla tehdyt maksut välittyvät eteenpäin ja kuinka asiakkaat voisivat vaihtoehtoisesti toimia automaatin ollessa epäkunnossa.Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 4. Tilin lopettaminen ja avaaminen (18.8.2006) Asiakas yritti avata tiliä pankissa, jossa hän oli ollut aikaisemmin asiakkaana. Pankki kieltäytyi avaamasta hänelle tiliä vedoten asiakkaan aikaisempaan käyttäytymiseen ja siihen, että hänellä oli tili jo toisessa pankissa. Kysymys velvollisuudesta avata tili. Neuvontatoimisto totesi, että elinkeinonharjoittamisvapauden puitteissa pankeilla on lähtökohtaisesti mahdollisuus kieltäytyä solmimasta sopimussuhdetta asiakkaaksi pyrkivän tahon kanssa. Poikkeuksena tähän on asiakkaan lailla säädetty oikeus peruspankkipalveluihin. Oikeutta on käytännössä tulkittu siten, että kuluttaja-asiakkaan peruspankkipalveluihin kuuluu yksi tili jossain pankissa ja jos henkilöllä on jo tili yhdessä pankissa, ei toisella pankilla ole velvollisuutta avata uutta tiliä. Pankin ei tällöin edes tarvitse varsinaisesti perustella päätöstään, koska henkilö on jo saanut lain turvaamat peruspankkipalvelunsa muualta. Ottamatta kantaa asiakkaan aikaisempaan käytökseen, neuvontatoimisto totesi, ettei pankilla näyttäisi olevan velvollisuutta avata tiliä asiakkaalle, koska tällä on jo käytettävissään tili toisessa pankissa. Neuvontatoimisto ei ottanut kantaa siihen, noudattiko pankin tilin avaamisesta kieltäytyminen hyvää pankkitapaa.Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 5. Tilinkäyttöoikeus (2.10.2006) Asiakas oli yhdessä entisen puolisonsa kanssa tallettanut varoja pankin asiakasvaratilille, koska he eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen varojen jaosta. Pankki oli sittemmin siirtänyt ne erikseen avaamalleen tilille. Pankki ei suostunut siirtämään asiakkaan osuutta varoista hänelle, sillä varojen jaosta ei ollut selvyyttä. Kysymys osuuden siirtämisestä yhteisistä varoista, kun niiden jaosta on epäselvyyttä. Neuvontatoimisto totesi, että puolison kieltäessä varojen jakamisen tilanne on riitainen, eikä pankilla ole toimivaltaa ratkaista asiaa. Tilanteessa, jossa osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen varojen käytöstä, pankilla ei ole alkuvaiheessa juuri muuta vaihtoehtoa kuin estää varojen käyttö siihen saakka kunnes sille toimitetaan joko asiaa koskeva osapuolten välinen sopimus tai täytäntöönpanokelpoinen päätös. Neuvontatoimiston käsityksen mukaan pankin menettely tilanteessa eli tilinavaus asiakkaiden nimiin ja varojen siirtäminen ns. asiakasvaratililtä asiakkaiden omalle tilille on ollut perusteltua ja sinänsä myös asiakkaiden edun mukaista, sillä menettelyn myötä pankin haltuun jääneet varat ovat tulleet myös talletussuojan piiriin.Yksityiskohtainen selostus tapauksesta Pankki oli muuttanut hinnastoaan, mutta asiakas ei ollut saanut tietoa muutoksesta. Kysymys pankin oikeudesta muuttaa yksipuolisesti sopimuksia. Neuvontatoimisto totesi, että pankilla on oikeus muuttaa sopimusta yksipuolisella muutoksella, mutta se ei kuitenkaan voi muuttaa olennaisesti koko sopimussisältöä. Muutos saa yleensä tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä. Lisäksi jos asiakas vastustaa muutosta, hänen tulee voida irtisanoa sopimus välittömästi ja kuluitta niin, että sopimus päättyy muutoksen voimaantulopäivänä. Jos asiakas ei reagoi muutosilmoitukseen, voidaan puolestaan yleensä katsoa, että hän on hyväksynyt muutoksen viimeistään, kun on muutoksen voimaantulopäivän jälkeen käyttänyt sopimuksen mukaista palvelua. Tapauksessa pankin ilmoitus muutoksesta ei ollut saavuttanut asiakasta pankista johtuvasta syystä ja pankki palautti asiakkaalta perityt palvelumaksut. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 7. Visa Electron -kortin myöntäminen (30.10.2006) Pankki kieltäytyi antamasta Viroon rekisteröidyn yhtiön tilin käyttöön Visa Electron -kortteja. Kysymys pankin velvollisuudesta myöntää kortti ulkomaille rekisteröidylle yhtiölle. Neuvontatoimisto totesi, että velvollisuus tarjota peruspankkipalveluja ei koske yritysasiakkaita, joten pankilla ei ollut velvollisuutta myöntää korttia yritykselle. Vaikka pankilla olisikin velvollisuus myöntää kortti asiakkaalle, ei sen tarvitse olla pankki- tai luottokortti, vaan myös automaattikortti riittää.Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 8. Kuolinpesän suoraveloitukset (24.1.2007) Kuolinpesän osakkaat olivat pyytäneet pankkia sulkemaan kuolinpesän tilin. Kuolinpesän tilillä olleet varat menivät kuitenkin suoraveloituksena edesmenneen saman pankkikonsernin rahoitusyhtiöltä saamien luottojen maksuun eikä niitä siten voitu miltään osin käyttää hautauskustannuksiin ym. pesänselvitysvelkoihin. Kuolinpesä vaati pankkia palauttamaan tilillä kuolinpäivänä olleet varat. Kysymys kuolinpesää koskevien suoraveloitusten irtisanomisesta. Neuvontatoimisto totesi, että kuolinpesän selvityskulut maksetaan pesän varoista ennen muita velkoja. Neuvontatoimisto totesi myös, että maksajan kuolema ei lakkauta maksajan ja laskuttajan välistä sopimusta ja että yksikin kuolinpesän osakas on oikeutettu irtisanomaan suoraveloitusvaltuutuksen. Neuvontatoimiston näkemyksen mukaan pankin tulisi mahdollisuuksiensa mukaan antaa kuolinpesälle tarvittavat ohjeet siitä, kuinka toimia suoraveloitusten suhteen. Tapauksessa näytti siltä, että kuolinpesän tahto irtisanoa kuolinpesän suoraveloitukset ei ollut välittynyt pankille tai rahoitusyhtiölle. Rahoitusyhtiö kuitenkin palautti kuolinpesän tilille siltä veloittamansa varat ja lopputulosta voitiin pitää kuolinpesän kannalta oikeana. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 9. Varastetun Visa Electron -kortin väärinkäyttö – vahingonkorvaus (11.12.2007) Asiakas oli säilyttänyt korttia kotonaan kassakaapissa. Tunnuslukua oli asiakkaan mukaan säilytetty työhuoneessa, mutta aikaisemmassa reklamaatiossaan pankille asiakas oli kertonut säilyttäneensä sitä kortin kanssa kassakaapissa. Kysymys pankkikortin ja tunnusluvun huolellisesta säilyttämisestä. Neuvontatoimistototesi, että korttiehtojen mukaan pankkikorttia ja tunnuslukua on säilytettävä huolellisesti ja erillään siten, ettei sivullisen ole mahdollista yhdistää niitä toisiinsa. Jos korttia ja tunnuslukua oli säilytetty omassa lukitussa asunnossa olevassa lukitussa kassakaapissa, ei neuvontatoimiston mielestä voitu kuitenkaan katsoa, että asiakas olisi toiminut huolimattomasti. Mikäli vain korttia oli säilytetty kassakaapissa ja tunnuslukua muualla kodissa, neuvontatoimiston näkemyksen mukaan säilytystapaa voidaan myös pitää huolellisena. Neuvontatoimiston näkemyksen mukaan asiakas ei siten kummassakaan tapauksessa olisi säilyttänyt korttia ja tunnuslukua ehtojen vastaisesti. Pankki korvasikin asiakkaalle aiheutuneen vahingon neuvontatoimiston suosituksen mukaisesti. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 10. Pankkikortin oikeudeton käyttö (5.11.2002) Asiakkaan autoon oli murtauduttu ja autosta löytyneillä kotiavaimilla oli menty hänen asuntoonsa. Asunnosta oli varastettu asiakkaan lompakko, joka sisälsi pankkikortin ja tunnusluvun. Kysymys pankin korvausvelvollisuudesta kortilla tehdyistä nostoista. Pankkikorttisopimuksen ehdoissa on sovittu kortin ja
tunnusluvun säilyttämisestä toisistaan erillään. Neuvontatoimisto totesi,
että tilinomistaja vastasi pankkikortin käytöstä katoamisilmoituksen
vastaanottamiseen saakka aiheutuneesta vahingosta, mikäli kortin tai
tunnusluvun joutuminen sivullisen haltuun johtui kortinhaltijan muusta kuin
lievästä huolimattomuudesta. Lukitussakin asunnossa kortin ja tunnusluvun
säilyttäminen siten, että ne ovat helposti löydettävissä ja yhdistettävissä
toisiinsa, voi olla lievää suurempaa huolimattomuutta. Näin ollen pankilla
ei ollut korvausvelvollisuutta ennen katoamisilmoitusta tehdyistä nostoista. 11. Tilin ylittämisestä perityt maksut (7.4.2003) Asiakas oli ylittänyt tilinsä toistuvasti, jolloin pankki oli lähettänyt huomautuskirjeitä, joista perittiin huomautusmaksu. Kysymys pankin huomautusmaksukäytännön kohtuullisuudesta. Neuvontatoimisto totesi, että asiakkaan ylittäessä
tilinsä pankkikortinkäytöllä hän rikkoi pankin kanssa tekemäänsä sopimusta.
Vastuu tilitapahtumien ja saldon seuraamisesta on asiakkaalla. Mikäli tili
ylittyi pankkikorttiostosten johdosta, pankilla oli oikeus veloittaa
huomautuskirjeistään palveluhinnaston mukaiset huomautusmaksut ja
viivästyskorot. Mikäli asiakas halusi välttyä huomautusmaksuilta, hänen tuli
aina varmistua siitä, että pankkikorttiostosta vastaavat varat olivat
ostohetkellä tilillä. 12. Tilin ylittämisestä perityt maksut (28.11.2001) Asiakas oli ylittänyt tiliään pankkikorttiostoilla useita kertoja lyhyen ajan sisällä. Pankki lähetti jokaisesta pankkikorttiostoksesta, jolla tili oli ylittynyt, maksullisen huomautuskirjeen. Lisäksi pankki veloitti asiakkaalta maksuja, kun pankki oli ilmoittanut katteen puuttumisesta. Pankki ei antanut asiakkaan lopettaa tiliä ennen kuin miinussaldo oli tasattu. Kysymys maksujen kohtuullisuudesta. Neuvontatoimisto totesi, että pankilla on vakiintuneesti katsottu olevan oikeus veloittaa ostot, korot ja kohtuulliset perintäkustannukset, vaikka tili menisi miinukselle. Yleisten korttiehtojen ja tilisopimuksen mukaan pankilla on ollut lisäksi oikeus periä hinnaston mukaiset maksut. Kuluttaja-asiamies on pankkien huomautuskirjekäytäntöjä käsittelevässä kirjeessään 25.8.2000 todennut, että kuluttajan kannalta ei ole kohtuullista lähettää jokaisesta ylityksestä erillistä huomautusta ennen kuin kuluttaja on ehtinyt saada edes ensimmäistä huomautusta. Neuvontatoimistolla ei ollut toimivaltaa arvioida pankin huomautuskäytännön kohtuullisuutta. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 13. Maksutositteen etsiminen pankin kirjanpidosta (28.9.2000) Asiakas halusi selvittää, oliko hän maksanut erään laskun käteisellä pankissa tietyllä aikavälillä. Hän edellytti pankin käyvän läpi kaikki maksutositteet viiden kuukauden ajalta ilman erillistä korvausta. Kysymys pankin velvollisuudesta etsiä tositetta ja oikeudesta periä selvittämisestä korvaus. Neuvontatoimisto totesi, että pankilla oli
tositteiden säilyttämisvelvollisuus kuuden vuoden ajan. Maksaja sai
maksustaan kuitin, ja jos kertaalleen annettua kuittia pyydettiin etsimään
kirjanpitoaineistosta, oli kyse uudesta palvelupyynnöstä. Pankin voitiin
edellyttää etsivän kadonnutta tositetta, mikäli tosite oli asiakkaan
antamien tietojen avulla kohtuullisin ponnisteluin löydettävissä. Pankilla
oli kuitenkin oikeus kohtuulliseen korvaukseen tällaisesta työstä. 14. Tilin avaaminen alaikäiselle; tilinkäyttöoikeus (31.1.2002) Vanhemmilla oli alaikäisen lapsen yhteishuoltajuus. Lapsen isä oli avannut lapselle pankkitilin, johon hän oli pidättänyt itselleen käyttöoikeuden. Tilistä oli erimielisyys vanhempien kesken. Lapsen äiti halusi lopettaa tilin. Kysymys siitä, kenellä on oikeus alaikäisen tilin avaamiseen, lopettamiseen ja käyttämiseen. Neuvontatoimisto totesi, että yhteishuoltajuuden
vallitessa alaikäisen tilin avaamisesta ja lopettamisesta tulisi vanhempien
sopia yhdessä. Kummallakaan vanhemmalla ei pitäisi olla yksin käyttöoikeutta
alaikäisen tiliin muutoin kuin jos huoltajat näin yhdessä sopivat. 15. Kuolinpesän osakkaan tiedonsaantioikeus vainajan tileistä (22.1.2002) Kuolinpesän osakas halusi tilitietoja äitinsä kuolemaa edeltävältä ajalta, mutta äidin raha-asioita hoitanut osakas ei antanut selvittelyyn suostumustaan. Kysymys kuolinpesän osakkaan oikeudesta saada pankkisalaisuuden alaisia tietoja henkilön kuolemaa edeltäneeltä ajalta. Neuvontatoimisto totesi, että
pankkisalaisuusohjeiden mukaan kukin kuolinpesän osakkaista oli oikeutettu
saamaan tietoja vainajan pankkiasioista kuolinpäivältä ja sen jälkeiseltä
ajalta. Vain kaikilla kuolinpesän osakkailla yhdessä sekä tuomioistuimen
määräämällä pesänselvittäjällä ja –jakajalla oli oikeus saada tietoja myös
vainajan kuolinpäivää edeltävältä ajalta. Jos pesän varat eivät kohtuudella
riitä pesänselvittäjän tai –jakajan määräämismenettelyyn, pankki voi
erityisestä syystä antaa kuolinpäivää edeltäviä tietoja yhdellekin
osakkaalle. 16. Valtuutuksen käyttö pankkiasioinnissa (4.4.2002) Asiakas oli hoitanut iäkkään äitinsä raha-asioita kaksi vuotta samalla valtakirjalla. Pankki ei hyväksynyt valtakirjaa tilien lopettamiseen. Kysymys pankin velvollisuudesta hyväksyä tilin lopetus valtakirjalla, jossa henkilö valtuutetaan hoitamaan kaikkia raha-asioita ja tekemään niitä koskevia päätöksiä ko. pankissa. Neuvontatoimisto totesi, että mikäli asiakas halusi
lopettaa äitinsä tilit ja sijoittaa varat uudelleen, pankilla oli oikeus
vaatia tarpeeksi yksilöity valtakirja. Vanha valtuutus asioiden hoitamiseen
riittäisi tavanomaisiin pankkiasioihin, mutta erilliset varojen siirtämistä
ja sijoituspäätösten tekemistä koskevat ratkaisut edellyttäisivät uutta
valtuutusta. Näin ollen pankki voi tällaisessa tilanteessa edellyttää uutta
yksilöityä valtakirjaa. 1. Asuntolainapäätöksen sisältö ja perusteleminen (21.6.2001) Asiakkaat olivat hakeneet asuntolainaa, jonka jälkeen luoton myöntämisestä tehtiin pankissa asiakkaiden sitovana pitämä päätös. Pankki ei ollut antanut asiakkaiden pyynnöstä huolimatta selvitystä siitä, miksi lainaa ei kuitenkaan ollut myönnetty asiakkaille. Kysymys luottopäätöksen sisällöstä ja päätöksen perusteluista. Neuvontatoimisto totesi, että pankeilla on oikeus
asettaa luottopäätöksiinsä ehtoja. Päätöksen ehdollisuudesta tulee ilmoittaa
asiakkaille selvästi. Mitä tulee pankin velvollisuuteen perustella
kielteinen luottopäätös, neuvontatoimisto viittasi Rahoitustarkastuksen
ohjeistukseen, jonka mukaan pankin ei tarvitse perustella kielteistä
päätöstä. Jos luoton epääminen kuitenkin johtuu saaduista luottotiedoista,
on luottotietojen käytöstä ja käytetystä rekisteristä ilmoitettava
asiakkaalle. 2. Takaajien informoiminen velallisen maksusopimuksesta (30.8.2001) Pankki oli tehnyt päävelallisen kanssa maksusopimuksen, jonka mukaan velallisen maksaessa sovitut suoritukset pankki pidättäytyisi ulosottoperinnästä velallista ja takaajaa kohtaan. Velallinen oli itse kertonut takaajalle sopimuksesta ja siitä, että pankki kohdisti suoritukset velan pääomaan. Kun päävelallinen ei enää hoitanut velkaa sovitusti, pankki ryhtyi perimään velkaa takaajalta täysimääräisesti. Pankki ei ollut ilmoittanut takaajalle kyseisestä maksusopimuksesta, joten takaajan käsitys velan määrästä perustui päävelallisen kertomaan. Kysymys siitä, olisiko ollut hyvän perintätavan mukaista informoida takaajia päävelallisen tekemästä sopimuksesta. Neuvontatoimisto totesi, että takaajia olisi ollut
hyvä informoida maksusopimuksesta. Näin olisi voitu varmistua siitä, että
takaajille välittyi oikeaa tietoa sopimuksesta. Pankin tulisi myös välittää
velalliselle ne lainatiedot, joista ilmenee velallisen todellisen vastuun
määrä. 3. Päävelan ehtojen muuttaminen ja pantinantajan vastuu (11.5.2001) Pankki oli pidentänyt laina-aikaa 5 vuodesta 10 vuoteen ilman vierasvelkapantin antajan suostumusta. Panttaussopimuksessa oli ehto, jonka mukaan pankki pyytää pantinomistajalta kirjallisen suostumuksen, mikäli velkasuhteen ehtoihin tehdään velallisen vastuuta lisäävä muutos. Kysymys siitä, sitoiko velallisen ja pankin tekemä muutos pantinantajaa. Neuvontatoimisto totesi, että takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain mukaan päävelan ehtojen muuttaminen pantinantajan vahingoksi ei sido pantinantajaa, ellei hän ole antanut kyseiseen muutokseen suostumustaan. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos kyse on sellaisesta velan ehdon muutoksesta, jonka vaikutus pantinantajaan on vähäinen. Neuvontatoimisto katsoi, että maksuajan pidentäminen
5 vuodesta 10 vuoteen ei ole sellainen vaikutukseltaan vähäinen muutos, joka
olisi voitu tehdä ilman pantinantajan suostumusta. Panttausehdotkin
edellyttivät suostumuksen pyytämistä. Muutoksella ei kuitenkaan ole
vaikutusta panttauksen pitävyyteen sinänsä, vaan pantinantaja vastasi joka
tapauksessa siitä, mihin oli alun perin sitoutunut. Näin ollen pantinantajan
vastuun voitiin katsoa rajoittuvan alkuperäiseen määräänsä. Asian ratkaisisi
kuitenkin viime kädessä tuomioistuin. 4. Velkajärjestelysuoritusten ja takaajien suoritusten kohdistaminen velkaan (28.2.2003) Päävelallisille oli vahvistettu velkajärjestelyssä maksuohjelmat, joiden mukaisesti he maksoivat velkaa. Takaajat eivät olleet velkajärjestelyssä ja heiltä perittiin velkaa ulosoton kautta. Kysymys siitä, pidetäänkö päävelallisten maksuohjelmien kautta tulevia suorituksia pääoman suorituksena myös takaajien maksuvelvollisuutta laskettaessa. Neuvontatoimisto totesi, että eräs velkajärjestelyn perusperiaatteista on, että maksuohjelma on henkilö- eikä lainakohtainen. Takaussitoumus on pankin ja takaajan välinen sopimus eivätkä päävelalliselle vahvistetun maksuohjelman oikeusvaikutukset lain mukaan ulotu takaajan ja pankin väliseen suhteeseen. Tilanteessa, jossa päävelalliset olivat
velkajärjestelyssä ja takaajat eivät, maksuvelvollisuuden sisältö eriytyi
siten, että päävelallisen osalta se määräytyi maksuohjelman mukaan ja
takaajan osalta velan alkuperäisten ehtojen mukaan. Näin ollen, kun on kyse
takaajan vastuun laskemisesta, velkoja voi kohdistaa päävelallisen
velkajärjestelystä tulevat suoritukset velan viivästyskorkoon, vaikka samoja
suorituksia pidetään päävelallisen kannalta pääomasuorituksina. 1. Pankkitilille talletettujen varojen kohtalo (1.3.2002) Asiakas pyysi selvittämään eräitä vuosina 1977-1978 ja vuonna 1984 säästötililtä tapahtuneita nostoja. Hän tiedusteli myös tilin avaamisesta, käyttöoikeuksista ja muista tilitapahtumista. Pankki oli lakkauttanut tilin ja siirtänyt varat koontitilille. Pankin mukaan tositteita, joista varojen nostaja selviäisi, ei enää ollut olemassa. Kysymys pankin selvitysvelvollisuudesta vanhojen tilien osalta. Neuvontatoimisto totesi, että kirjanpitolain mukainen tositteiden säilytysaika oli kuusi vuotta tapahtumavuoden lopusta ja muunkin materiaalin osalta enintään kymmenen vuotta. Tilin lopettaminen ja varojen siirtäminen koontitilille tilanteessa, jossa tilillä ei ollut tapahtumia yli kymmeneen vuoteen, vaikutti tavanomaiselta menettelyltä. Ennen vuotta 1991 voimassa olleen
pankkilainsäädännön mukaan tilinomistaja menetti puhevaltansa pankkia
vastaan kun 10 vuotta oli kulunut sen kalenterivuoden lopusta, jolloin tiliä
oli viimeksi käytetty. Sittemmin lakia on muutettu siten, että talletusten
pääoma ei enää vanhennu, mutta talletuspankin velvollisuus maksaa korkoa
talletetuille varoille lakkaa, kun 10 vuotta on kulunut sen kalenterivuoden
lopusta, jolloin tiliä oli viimeksi käytetty. Neuvontatoimiston mielestä
pankilla ei ollut ehdotonta ilmoitusvelvollisuutta asiakkaalle siitä, että
yli kymmenen vuotta käyttämättömänä oleva tili, jolla oli vain vähäinen
määrä varoja, lakkautettiin ja varat siirrettiin koontitilille. 1. Pankkiasioiden hoitaminen valtakirjalla (14.2.2006) Pankki oli ilmoittanut asiakkaalle, että hänen äitinsä antama valtakirja ei enää kelpaa äidin sairauden vuoksi. Pankin mielestä tilinomistajalle tuli hakea edunvalvoja. Kysymys valtakirjan raukeamisesta valtuuttajan sairauden vuoksi. Neuvontatoimisto totesi, että tilinomistajan toimikelpoisuutta ei ollut rajoitettu, mutta tosiasiallisesti mikäli hän ei ollut oikeustoimikelpoinen, ei hän voinut pätevästi itse tehdä oikeustoimia eikä myöskään hänen aikanaan antamansa valtakirjan perusteella enää voitu tehdä oikeustoimia. Tilinomistajan asiakkaalle antamaa valtakirjaa ei ollut peruutettu ja se näytti muodollisesti olevan voimassa, mutta toisaalta tilinomistaja ei voinut sairautensa vuoksi peruuttaa valtakirjaa. Asiakasta neuvottiin ottamaan yhteys tilinomistajan kotikunnan maistraattiin hänen äitinsä edunvalvonnan selvittämiseksi. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 2. Kuolinpesän tallelokeron käyttö - vahingonkorvaus (6.2.2008) Miehen kuoltua asiakas, joka oli miehen aviovaimo, ja heidän poikansa olivat käyneet miehen tallelokerolla. Tilille oli asiakkaan mukaan talletettu rahaa yhteensä 49.650,00 euroa, mutta tallelokeron sisältöä ei luetteloitu. Poika oli käynyt myöhemmin tallelokerolla yksin, jolloin vaimo epäili hänen vieneen rahat. Poika oli sittemmin kuollut. Asiakas vaati pankkia korvaamaan vahingon. Kysymys tallelokeron luetteloinnin laiminlyönnistä aiheutuvan vahingon korvaamisesta. Neuvontatoimisto totesi, että voimassa olleiden sopimusehtojen mukaan vainajan tallelokeron sisältö olisi pitänyt luetteloida, kun asiakas ja poika olivat käyneet tallelokeron vuokraajan kuoleman jälkeen lokerolla. Luettelointia ei kuitenkaan ollut suoritettu, koska pankki oli laiminlyönyt viedä väestörekisteristä saamaansa tietoa tallelokerotietoihin. Neuvontatoimiston näkemyksen mukaan asiakkaan edun mukaista olisi ollut kertoa helmikuussa miehensä kuolemasta pankille Neuvontatoimiston toimivaltuuksin ei ollut ratkaistavissa sitä, oliko vahinkoa syntynyt ja oliko pankin laiminlyönnillä viedä tieto kuolemasta tallelokerotietoihin syy-yhteyttä mahdolliseen vahinkoon eikä sitä olisiko asiakkaan haettava vahingonkorvausta ensisijaisesti pojan kuolinpesältä. Yksityiskohtainen selostus tapauksesta 3. Vastuu taloussuunnitelmaan merkityistä yhtiölainan korkoehtoa koskevista tiedoista (1.4.2003) Asiakkaat ostivat asunnon, ja kaupat tehtiin rakennuttajan laatiman taloussuunnitelman tietojen pohjalta. Kohtaan ”Viitekorko, marginaali, viitekoron arvo ja noteerauspäivä” yhtiölainan korkoehdoksi oli merkitty virheellisesti euribor 12 kk 3,65 + 1,4. Kysymys annettujen tietojen oikeellisuudesta sekä pankin vastuusta RS-pankkina. Neuvontatoimisto totesi, että RS-pankin tehtävänä
voitiin katsoa olevan erityisesti niiden taloussuunnitelmaan sisältyvien
tietojen tarkistaminen, jotka liittyivät pankin myöntämiin luottoihin.
Neuvontatoimiston näkemys oli, ettei asiakkaan voitu edellyttää tuntevan
pankin erilaisia tapoja korkoehdon merkitsemisessä. Neuvontatoimiston
mielestä pankki oli osaltaan vastuussa siitä, että korkoehto merkittiin
turva-asiakirjoihin kuuluvaan taloussuunnitelmaan yksiselitteisellä tavalla
oikein.
|
|
